Petri Roininen (kesk) Roinisen lista 2.0
Marraskuu 2025
ONKO MAALLAMME KYKYÄ KASVAA?
ROINISEN LISTA 2.0 – KOLME PIIRUA KESKELLE
– luodaan kasvulle kannustimet
– vähennetään valtiokeskeisyyttä
– vahvistetaan kotimaisuutta
Roinisen lista 2.0 – kolme piirua keskelle
1. Miksi Roinisen lista 2.0 ?
Suomea on pitkään vaivannut kolmoisongelma, joka uhkaa yhteiskunnan ja kansalaisten menestystä:
- Maailman top3 kokonaisveroaste hyydyttää kasvun – takana lähes 20 vuotta kumulatiivista 0-kasvua.
- Kasvun puuttuessa ikääntyvän kansan julkinen talous velkaantuu hallitsemattomasti. Samalla julkiset menot vs Bkt nousee 60 %:iin, mikä on yksi maailman korkeimpia
- Kasvun puuttuessa ja julkisen vajeen kasvaessa kansalaiset ovat vähävaraisia ja köyhtyvät suhteellisesti lisää – suomalaiset ovat nyt varallisuudella mitaten läntisen Euroopan toiseksi vähävaraisimpia ja entisen Itä-Euroopan maat uhkaavat mennä ohitsemme.
Suomi ja suomalaiset on pelastettava. Pelastamiseen eivät riitä perinteiset ratkaisut kuten verotaulukkojen päivitys tai yksittäiset ’toimet’. Tiellä parempaan on kolme haastetta: puuttuvat kannustimet, ylettömäksi paisunut valtiokeskeisyys ja kotimaisen kilpailukyvyn puute.
Nyt käsillä oleva Roinisen lista 2.0 esittää ratkaisut, joilla yhteiskunnan painopistettä siirretään kolme piirua keskelle. Ei siis oikealle eikä vasemmalle vaan keskelle.
Kolme piirun suuruiset liikkeet keskelle ovat:
– Piiru 1: Kasvun kannustimet ihmisille ja yrityksille tavalla, joka on julkisen talouden kannalta veroneutraali.
– Piiru 2: valtiokeskeisyyden vähentäminen kohti ihmiskeskeistä ja kansanvaltaista yhteiskuntaa
– Piiru 3: kotimaisuuden vahvistaminen olemassa olevien resurssien paremmalla käytöllä
Kun piiru on 11,25 astetta, tarkoittaa kurssin reivaus kolme piirua keskelle 33,75 asteen suunnanmuutosta. Ei radikaalia, mutta vaikuttavaa.
Roinisen lista 2.0 on jatkoa marraskuussa 2023 julkaistulle talous- ja kasvuohjelmalle, joka silloin sai nimen Roinisen lista. Tuohon aikaan kasvusta ei juuri puhuttu saati kasvutoimista. Nyt puhutaan. Tulokset edelleen uupuvat.
Keskustan kenttä kiinnostui kasvuteemasta. Kiersin 2024-25 kaikki keskustan piirit puhumassa ja hakemassa kentän näkemyksiä ja vaikutteita. Osan piireistä useasti. Tämä osoittautui arvokkaiksi.
Sain kiertäessäni lempinimen Kasvu-Roininen ja nimityksen puolueen kasvuryhmän puheenjohtajaksi.
Nyt käsillä oleva Roinisen lista 2.0 on kiteytynyt kenttää kiertäessä, mistä kiitokset kaikille kohdatuille ihmisille koko Suomessa.
Roinisen lista esittää ’’kolme piirua keskelle’’ -ratkaisut noudattaen kolmea periaatetta. Se on
- julkisen talouden kannalta neutraali. Se ei lisää menoja muttei myöskään vähennä tuloja
- rakenteellisten muutosten lista. Esitetyt ratkaisut ovat ns systeemisiä muutoksia, jota eivät ainoastaan siirrä rahaa taskusta toiseen vaan pyrkivät muuttamaan käyttäytymistä
- kasvuohjelma, jonka kautta Suomi uusiutuu ja samalla julkinen talous
Arvopohjaltaan Roinisen lista 2.0 ankkuroituu vahvasti keskustalaiseen aatteeseen yhdenvertaisuudesta ja ’’vapaan kansan suorasta tiestä’’ sosialismin pakkovallan ja suurpääoman kahleiden sijaan.
3. Roinisen lista 2.0 – toimenpiteet ja vaikutukset
3.1. Kolme piirua keskelle
Listalla on kolmen piirun pääotsikoiden alla yhteensä 11 toimenpidettä kuten alla olevasta kuvasta ilmenee.
Korostan, että kaikki toimenpiteet ovat jo määritelmällisesti neutraaleja suhteessa julkisen talouden saamiin maksuihin ja menoihin. Roinisen listan toimenpiteet ovat itse itsensä rahoittavia. Kyse on rakenteellisista ja ns systeemisistä, käyttäytymistä muuttavista toimenpiteistä.
3.2. Kasvun kannustimet
Siirtyminen Viron veromallin suuntaan yhteisöverossa
Viron talous on kasvanut finanssikriisin jälkeen nopeasti kun Suomen on polkenut paikallaan. Yksi merkittävä tekijä on ollut Viron yrityksiä ja yrittäjiä kasvuun kannustava yhteisöveromalli, jossa yhtiöön jätettyä tulosta ei veroteta.
Yhteisövero tuo noin 5-6 miljardin euron verotuotot. Kun tavoittelemme julkisen talouden kannalta neutraalia ratkaisua, ei Viron mallia voi suoraan kopioida. Tarvitaan sovellus.
Ehdotan, että luodaan suomalainen sovellus Viron veromallista. Virossa osakeyhtiötä vastaavaa rajavastuuyhtiötä ei veroteta jakamattomasta voitosta.
Suomalainen sovellus olisi yhtiön 15 % verokanta jakamattomasta voitosta ja 20 % jaetusta.
Suomalainen sovellus Viron veromallista parantaa kasvuhaluisten pieneten, keskisuurten ja suurten yritysten mahdollisuuksia investoida ja kasvaa. Investointien edellyttämän omarahoitusosuuden keräämine helpottuu.
Suhteessa hallituksen päättämään ja 2027 voimaan tulevaan yleiseen 18 % yhteisöveroon verrattuna ehdotus on oletuksellisesti jokseenkin veroneutraali. Se ei lisää mutta ei vähennä verotuloja.
Kaikille yksi ja sama yhdenvertainen osinkoverotus
Suomalaiset kotitaloudet – ihmiset – ovat varallisuudessa pudonneet pohjoismaisten kollegoiden kyydistä. Yksi keino edistää asiaa on kaikille yksi ja yhdenvertainen osinkoverotus. Se mahdollistaa tavallisten ihmisten vaurastumisen nykyistä paremmin.
Tällä hetkellä osinkovero on alimmillaan kun sekä maksaja että saaja ovat poikkeuksellisen varakkaita. Korkeimmillaan osinkovero on kun sekä maksaja ja saaja ovat vähävaraisia. Kyseenalaisen tilanteen korjaamiseksi olen ehdottanut yleistä ja yhtäläistä osinkoveroa kaikille osinkojen saajille.
Pörssiyhtiön osingoista lähes kaikki miljoona suomalaista yksityissijoittajaa maksavat 30 % osinkoveroprosentin mukaista veroa. Kourallinen suursijoittajia kuten rahastot, osa säätiöistä sekä suuromistajina toimivat sijoitusyhtiöt maksavat nolla prosenttia. Mitä isompi saaja sitä vähemmän veroja siis.
Listaamattomissa yhtiöissä on mutkikas osinkoverotuksen malli. Pelkistetysti suuren nettovarallisuuden yhtiöistä maksettuja osinkoja verotetaan kevyemmin kuin vähäisen nettovarallisuuden yhtiöistä. Mitä varakkaampi maksaja sitä alhaisempi vero saajalle siis.
Väitän ettei nykyistä osinkoverotusta koeta oikeudenmukaiseksi. Eikä se tahdo tukea kotitalouksien vaurastumista.
Millainen sitten olisi yleinen ja yhtäläinen osinkoveron malli?
Se on osinkoverotus, jossa suur- ja pienomistaja saisivat osingon samalla verolla maksajan nettovarallisuudesta tai omasta varallisuusasemastaan rippumatta. Lisätään veromallin vaatimuksiin vielä julkisen talouden (valtio, kunnat ja eläkerahastot) neutraliteetti. Se että muutoksella julkisen talouden tuotot eivät vähene mutta eivät myöskään kasva.
Eri arvioijien mukaan tällainen neutraali taso osinkoverotukselle olisi haarukassa 5-12 %. Osa arvioijista puhuu vain pörssiyhtiöiden osingoista, osa kaikista. Jos oletamme että neutraali taso olisi 7-8 prosenttia, voidaan alkaa miettimään muutoksen vaikutuksia.
Koko julkisen talouden kannalta vaikutus olisi neutraali. Pientä hienosäätöä käytäisiin valtion ja eläkejärjestelmän välillä. Tätä voitaisiin tarvittaessa kompensoida eläkejärjestelmälle edelleen sijoittamisen regulaatiota keventämällä ja osakepainoa lisäämällä.
Miljoonan suomalaista omistaa osakkeita. Heidän kannaltaan vaikutus olisi kannustava. Muutos mahdollistaisi varallisuuden kumuloitumista yksityisille osakesäästäjille selvästi nykyistä paremmin. Suomalaiset ovat selvästi jääneet varallisuudessa muiden pohjoismaiden jälkeen. Eroa voitaisiin kuroa umpeen.
Muutos parantaisi kansantalouden kasvumahdollisuuksia. Ihmisten ostovoima paranisi. Tällä olisi positiivinen vaikutus kulutukseen, asuntorakentamiseen ja monen muun sektorin kysyntään.
Yrittäjien kannalta vaikutus olisi positiivinen. Todennäköisesti juuri kenenkään verotus ei kiristyisi mutta monen kevenisi. Samalla yrittäjiä palkittaisiin riskinotosta.
Entä mikä pidättelee tällaista muutosta? Oma arvioni on että mahdollisuutta yleiseen ja yhtäläiseen osinkoverotukseen ei ole juurikaan arvioitu. On myös mahdollista ettei poliittisella puolella tahdo löytyä rohkeutta eikä korporatiivisella puolella halua tällaisiin avauksiin. Valtio- ja korporaatiokeskeisyys leimaa ajatteluamme ja heijastuu tekoihimme.
Olemme jo pitkään jääneet verrokkimaista jälkeen sekä talouden kasvussa että kotitalouksien vaurastumisessa. Tarvitsemme rakenteellisia muutoksia, joilla kasvulle ja vaurastumiselle luodaan suotuisat olosuhteet. Yleinen ja yhtäläinen osinkovero olisi yksi sellainen. Ja kansankapitalismia kauneimmillaan.
YeL -uudistus yhdistämällä YeL ja TyEL
Lienee viisautta myöntää että vuonna 2023 voimaan tullut YeL-uudistus on epäonnistunut.
Siitä tuli samalla kasvun este, uhka elinkeinon harjoittamiselle että harkintaverotusta. YeL vaatii korjaustoimia pikaisesti.
TEL-uudistuksen yhteydessä on tärkeä huomata, että yksinyrittäjät tarvitsevat ansaitsemansa arvostuksen. Yksinyrittäminen on yrittämisen yleisin muoto. Ilman korjaustoimia 30-50.000 pienyrittäjää on ongelmissa. Samalla kasvun perusta alkaa rapautua.
Ratkaisuna YeL yhdistetään TyELiin. Tällöin yrittäjä maksaa eläkemaksua toteutuneen ja maksetun palkan mukaan näin yrityksen omistaminen ja palkanmaksu omistajalle eriytetään toisistaan. Yrittäjä saa eläkkeensä samoilla ehdoilla kuin palkansaaja. Tämä olisi kestävä vaihtoehto.
Yhdistämisen kriitikoiden sanoma siitä että YeL ei ole rahastoinut varojaan on totta. Toisaalta TyELin rahastointi on valtavan alijäämäinen suhteessa vastuuvelkaan. Nettona tarkasteltuna (vastuuvelka – rahastoitu osa) TyELn vaje on kymmeniä kertoja suurempi kuin YeLin. Tässä katsannossa yhdistämisen suurin kritiikki laimentunee.
Asuntotuotannon verotuksen siirto taloudellisesta aktiivisuudesta haittoihin
Uutta asuntotuotantoa verotetaan rajusti. Uuden asunnon verot ja veroluonteiset ovat kaikkinensa 46 % hinnasta. Tämä johtaa siihen, että 300.000 € uudessa asunnossa verojen osuus on 138.000 €.
Verokiilat tekevät kasvukeskusten uusista asunnoista ylihintaisia ostokykyyn nähden. Toinen vaikutus on, että pienemmillä paikkakunnilla ei ole mahdollista rakentaa uusia asuntoja vaikka tarvetta olisi. Verokiila tekee uuden hinnasta liian korkean suhteessa olemassa olevaan asuntokantaan.
Ehdotan, että siirretään osa asuntotuotannon verotuksesta veroneutraalisti rakennuksen elinkaaren haittaveroihin. Muutos tapahtuu alentamalla maankäyttömaksuja ja asuntorakentamisen arvonlisäveroa. Vastaavasti elinkaarella voidaan korottaa kiinteistöveroa ja tontinvuokramaksuja kuntataloudessa tai lämmityksen ja energian verotusta.
Vaikutuksena asuntotuotanto halpenee ja taloudellinen aktiviteetti kasvaa. Elinkaaren haittaverojen myötä syntyy kannustin energia- ja ympäristötehokkaisiin ratkaisuihin.
Julkisen talouden osalta toteutus on veroneutraali.
3.3. Valtiokeskeisyydestä ihmiskeskeiseen yhteiskuntaan
Asuntotuotannossa siirtyminen pitkästä korkotuesta lyhyeen supistaa valtion velkaa
Valtion tukema asuntopolitiikka perustuu nyt sekä asuntoja omistavien – usein kuntaomisteisten – yritysten tukemiseen erilaisin pääomatuin sekä ihmisten tukemiseen asumistuin. Yritysten tuettu lainakanta on 17 mrd. € ja asumistuet yli 2 mrd. € vuodessa.
ARA-korkotukilainat heikentävät EDP-velkasuhdetta noin kuusi prosenttiyksikköä kun 2022 uudistus laskentasäännöissä tuli voimaan.
Otetaan vaalikauden tavoite alentaa tuettu lainakanta 10 miljardiin euroon myymällä kohteita, muuttamalla pitkän korkotuen kohteita lyhyen korkotuen kohteiksi sekä vähentämällä ns. pitkällä korkotuella tehtyä tuettua tuotantoa.
Tämän myötä nimellishintainen sulautettu bruttovelka eli ns. EDP-velka pienenee 7 miljardia euroa.
Yhtiöt palauttavat vapautuvat varat omistajilleen eli tyypillisesti kaupungeille, jotka käyttävät varat lainojen lyhentämiseen, verojen laskemiseen tai perustelluissa tapauksissa investointeihin.
Uusi tuettu asuntotuotanto on nykyistä enemmän PPP-tyyppistä (public-private-partnership). Vuokrien nostoa ja muita asumiskustannusten kasvua hillitsevät rajoitteet säilyvät entisellään, jolloin asukkaiden asema on turvattu.
Oleellinen vaikutus on se, että yrittäjäriski siirtyy valtiolta yrityksille. Uusiin investointeihin ei tarvita entisessä määrin kuntien pääomia, vaan yksityisiä. Samalla ARA-yhtiöiden riskinkantokyky paranee aikaisempaa suuremman omarahoitusosuuden vaikutuksesta eikä esimerkiksi Hekassa (Helsingin kaupungin asunnot Oy) syntyneisiin ongelmatilanteisiin yhtä helposti ajauduta.
Julkisen talouden osalta lyhyellä tähtäimellä ehdotus on veroneutraali.
Yrittäjäpohjainen perhelääkäri perusterveydenhuollon kulmakiveksi
Julkinen perusterveydenhoito on organisoitu julkisissa terveyskeskuksissa tapahtuvaksi. Malli poikkeaa useimmista länsimaista, joissa julkinen rahoitus toteutetaan pakollisen sairausvakuutuksen kautta ja palvelun tuottavat yksityiset tai yrittäjänä toimivat lääkärit vastaanotoillaan tai lääkärikeskuksissaan.
Ehdotan että pilotoidaan ja otetaan laajaan käyttöön yrittäjä-perhelääkärimalli, joka on yleinen länsimaissa.
Yhden vaalikauden aikana vaikutuksista ei ehdi kertyä säästöjä. Pidemmässä juoksussa malli on sekä kustannustehokas että takaa lähipalvelun mahdollisimman monella pienellä paikkakunnalla.
Yhdistettynä digitaalisiin palveluihin yrittäjäpohjainen malli olisi tulevaisuudessa yliverotaisen jousta ja tehokas, Se voisi ulottaa monikanavaisen – netti ja henkilökohtainen palvelu – yh’ pienemmille paikkakunnille ja useampien ihmisten saataville.
Valtion ja kuntien omistamien yritysten asema ja omistajaohjaus
Arvioidaan valtio-omisteisten ja kuntaomisteisten yli 2.000 liiketoimintayrityksen asema uudelleen.
Moni valtio- tai kuntaomisteinen yhtiö on perusteltu ja niille on paikka yhteiskunnassa. Osa yhtiöistä on kuitenkin ikään kuin jäänteistä ajalta, jolloin Suomi, liike-elämä ja rahoitusmarkkina olivat toisenlaiset.
Jokaisen yhtiön osalta asetetaan kaksi kysymystä: onko valtion tai kunnan perusteltua edelleen omistaa kyseinen yhtiö.
Mikäli perustetta ei ole, yhtiö voidaan osittain tai kokonaan myydä.
Mikäli taas peruste on, erityisesti kuntaomisteisissa yhtiöissä nostetaan omistajaohjauksen tasoa merkittävästi.
Kaikissa tilanteissa – omistajaohjauksen parantaminen tai myynti – lopputuloksena voi olla yhtiön uusi kasvu, työpaikkojen lisäys ja kontribuutio kansantalouteen.
3.4. Kotimaisuuden vahvistaminen
Eläkejärjestelmän sijoitusvaroista yksi prosentti (1 %) kotimaisiin kasvurahastoihin
Etuusperusteisuus tekee Suomen eläkejärjestelmästä julkisen talouden osan. Kuitenkin sen hallinnointi ja myös lakiesitysten valmistelu on delegoitu työmarkkinajärjestöille.
Etuusperusteinen eläkejärjestelmä on kerännyt veroluonteisina maksuina alunperin Suomesta 270 miljardia euroa varallisuutta. Samanaikaisesti valtio on velkaantunut 177 miljardia euroa. Ja velka kasvaa 10 miljardia vuosittain.
Oleellinen kysymys on mitä eläkerahalla tehdään ja minne se sijoitetaan.
Eläkevarallisuudesta 51 Mrd€ (19 %) on sijoitettu takaisin Suomeen. Varoista 219 Mrd€ (81 %) on sijoitettu maailmalle – 45 Mrd€ (17 %) euroalueella ja suuri enemmistö 174 Mrd€ (64%) euroalueen ulkopuolelle. Yhteensä 270 Mrd€:sta siis huikea 219 Mrd€ eli 81 % on sijoitettu muualle kuin Suomeen.
Tilannetta voi luonnehtia eläkerahan pääomapaoksi Suomesta. Paennut summa on samaa kokoluokkaa kuin Helsingin pörssin kaikkien osakkeiden yhteenlaskettu arvo. Tai puolet koko maan kaikkien asuntojen arvosta. Tai lähes kolme kertaa valtion vuotuisen budjetin summa.
Paradoksaalisesti olemme huolissamme valtion 10 miljardin euron alijäämästä, mutta emme näe 22 kertaa suurempaa summaa eli eläkerahan pääomapakoa Suomesta.
Meidän on löydettävä keinoja paremmin tasapainottaa eläkevarojen sijoittamista. Pääomapako on saatava loppumaan. Suomalaisilla ei ole varaa rahoittaa maailman kasvua sekä samalla itse kärsiä nollakasvusta sekä sen tuomista ongelmista.
Suomalaiseen yritykseen sijoitettu pääoma voi tuoda Suomeen kasvua ja työpaikkoja sekä eläkeyhtiölle eläkemaksuja että sijoitustuottoja. Ulkomaiseen yritykseen sijoitettu voi tuoda sijoitustuottoja, mutta ei eläkemaksuja eläkeyhtiölle eikä kasvua tai työpaikkoja Suomen kansantalouteen. On kansallinen kohtalonkysymys kuinka eläkevarat sijoitetaan.
Jotta tilanne voisi parantua tarvitaan uudenlaisia toimia.
Ehdottaisin, että yksi prosentti (1 %) eläkevaroista sijoitettaisiin suomalaisiin kasvurahastoihin oman pääoman sijoituksiin. Kasvurahastot voisivat omistaa, rahoittaa ja kirittää suomalaisia kasvuhakuisia pk-yrityksiä nykyistä enemmän ja nykyistä pidemmälle.
Julkisen talouden, johon eläkejärjestelmä lukeutuu, kannalta kyse olisi pienestä (1 %) varojen uudelleenallokoinnista, jolla ei olisi verotuksellista vaikutusta.
Toinen yksi prosentti (1 %) eläkevaroista uuden liikepankin ankkuripääomaksi helpottamaan rahoitusta
Kansallispankki KOP perustettiin suomalaisuusliikkeen toimesta 1889. Se oli suomenkielinen vastavoima ruotsinkieliselle pääomalle Venäjään kuuluneessa Suomen suurruhtinaskunnassa.
Tänään globaalien finanssimarkkinoiden virrassa on tunnistettavissa sama tarve. Tarvitaan uusi kansallispankki turvaamaan suomalaisten yritysten ja kotitalouksien rahoitusta kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden käänteissä.
Tänään uuden kansallispankin perustamisessa on katsottava eläkerahastojen suuntaan.
Työeläkerahastoihin on kerätty alun perin Suomesta pääomia, joiden arvo on nousut 270 miljardiin euroon.
Roinisen listalla ehdotan yhden prosentin eläkejärjestelmän varoista sijoittamista uuden kansallispankin omaksi pääomaksi. Yhden prosentin summa eli 2,7 miljardia euroa vastaa muutaman kuukauden sijoitustuottoa eläkejärjestelmässä.
Yksi prosentti eli 2,7 miljardia euroa yhdessä muun varainhankinnan kanssa mahdollistaisi 10 -15 miljardin euron rahoituskapasiteetin omaavan pankin syntymisen Suomen keskittyneille ja vähän kilpailuille pankkimarkkinoille. Ratkaisu voidaan toteuttaa joko aivan uutena pankkina tai jonkin pienemmän pankin uudelleenpääomituksena.
Uusi kansallispankki olisi valtava kasvun ja vaurastumisen mahdollistaja. Sille on tilaa ja tilaus.
Työeläkevaroista 220 miljardia eli 81 % on sijoitettu maailmalle ja 50 miljardia eli 19 % Suomeen. Samaan aikaan kun ulkomaiset sijoitukset ovat kasvaneet, rahoitus nähdään kasvuhakuisissa yrityksissä yhtenä kolmesta keskeisestä pullonkaulasta. Kaksi muuta pullonkaulaa ovat verotus ja sääntely. Verotukseen luetaan myös lakisääteiset ja veroluonteiset TyEL- ja YeL-maksut.
Vuonna 1889 työeläkerahastoja ei ollut. Ne syntyvät vasta 70 vuotta myöhemmin. Silti kansallispankki syntyi. Onneksi, koska sillä on valtava merkitys seuraavan 100 vuoden ajan kunnes se yhdistyi ensin osaksi Meritaa ja sitten Nordeaa – osaksi johtavaa pohjoiseurooppalaista pankkia.
Nytkin perustettava ’uusi kansallispankki’ voitaisiin listata pörssiin ja se voisi kehittyä merkittäväksi toimijaksi.
Näissä oloissa uuden kansallispankin perustaminen olisi sekä tuottoisa että isänmaallinen teko. Tuottoisa koska pankkitoiminta on hyvin kannattavaa. Ja isänmaallinen, koska rahoitusta tarvitaan Suomen nostamisessa uudelleen nousuun.
Investointiohjelman siirto kiskoilta teknologiaan ja liiketoimintaan
Hallitus on aikonut investointiohjelmassaan irrottaa vaalikaudella 4 mrd. € omaisuuden myynnillä sekä asuntorahaston ja omistettujen yhtiöiden kassavaroja.
Varojen käyttö näyttäisi ensimmäisten tunnistettujen kohteiden osalta menevän normaaleihin kuluihin, mm. väylähankkeisiin sekä terveydenhuollon Kela-korvauksiin.
Toteutetaan varojen irrottamistavoite myymällä ei-strategisia omistuksia ml kiinteistömyynnit, joiden määrä on nyt vaatimaton.
Nykyhallitus aikoo käyttää suurimman osan neljän miljardin ns. investointiohjelmastaan melko perinteisiin menoihin, joita ovat tieverkon kunnossapito ja uudistaminen sekä terveydenhuollon Kela-korvaukset. Hyviä käyttötarkoituksia kaikki, mutta eivät varsinaisia teollistamis- tai kasvutoimia.
Roinisen listan ehdotus on että luodaan teollistamis- ja kasvuohjelma jonne vapautuvat, neljän miljardin varat sijoitetaan.
Teollistamisohjelma sijoittaisi sekä suoraan yrityksiin tai hankkeisiin että kasvurahastoihin, jotka sijoittavat varat oman pääoman ehtoisesti uusiin liikeideoihin teollisen pohjan vahvistamiseksi. Tämä olisi moderni 2000-luvun markkinatalousversio 1900-luvun valtionyhtiöistä, joilla aikoinaan luotiin maahan teollista pohjaa.
Varat käytettäisiin erityisesti energiamuutoksen ja omavaraisuuden turvaamiseen.
Julkisen talouden kannalta vaikutus on alijäämän suhteen neutraali – varoja irrotettaisiin yhtäältä ja sijoitettaisiin toisaalle.
Kasvun kannalta investointi voi olla erittäin merkittävä.
Itäisen Suomen erityiskysymys
Itäisen Suomen tilanne on hälyttävä. Sillä on taloudellinen, huoltovarmuus ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus.
Ehdotus on kaksiosainen.
Ensiksi, huolehditaan että kaikki tässä ohjelmassa esitetyt keinot täysimääräisinä otetaan käyttöön Itä-Suomessa ja kaikissa sen maakunnissa.
Toiseksi, huomataan että itäinen Suomi muodostaa puolet EU:n itärajasta. Yhessä EU:n kanssa luodaan 10 miljardin euron elinvoima- ja turvallisuusohjelma, jolla vahvistetaan puolta EU:n itärajasta.
Mainittu 10 miljardia olisi noin yksi prosentti (1 %) EU ohjelmien koko määrästä. Mitä ilmeisimmin yhden prosentin pyyntö ei ole kohtuuton vallitsevassa turvallisuus ja geopoliittisessa tilanteessa.
Ohjelman sisältö muodostuisi intran, asuinolojen, yliopistojen, energiantuotannon ja -siirron sekä yritystoimina ja työllisyyden alaohjelmista.
4. Lopuksi
Meidän tehtävämme on löytää vastaus kysymykseen onko maallamme kykyä kasvaa.
Roinisen lista 2.0 kertoo että meillä on käytettävissämme resurssit ja mahdollisuudet. Johtajuus on puuttunut.
Tehtävä ei ole helppo vaan vaikea. Ja juuri siksi juuri meidän on se tehtävä. Isänmaa on pelastettava. Suomi tarvitsee sen. Suomalaiset ansaitsevat sen. Yhdessä voimme tehdä sen.
Reivataan kurssia kolme piirua keskelle. Laitetaan kuntoon kasvun kannustimet, vähennetään valtiokeskeisyyttä ja vahvistetaan kotimaisuutta.
Vantaalla marraskuussa 2025
Petri Roininen
Keskustan kasvutyöryhmän puheenjohtaja
Keskustan Vantaan valtuustoryhmän puheenjohtaja
Vantaa-Kerava aluevaltuuston ja Uudenmaan maakuntavaltuuston jäsen
