Tulin sunnuntaina Lahdessa valituksi keskustan ehdokkaaksi europarlamenttivaaleihin. Lämmin kiitos luottamuksesta esittäjille ja päättäjille.
Suomi on aikuisikäni aikana kulkenut pitkän matkan länteen. Se alkoi irrottautumisella YYA:sta, jatkui EU-jäsenyydellä ja euron käyttöönotolla. Viimeinen iso askel on luonnollisesti Nato-jäsenyys. Ja nyt käsillä on integroituminen Naton turvallisuusrakenteisiin.
ISOSSA KUVASSA olemme onnistuneet asemoitumaan oikein mannerlaattojen liikkeessä. Olemme olleet oikealla polulla, mikä on hyvä pitää mielessä.
Saman matkan kuluessa kuitenkin EU on ikään kuin rönsyillyt. Ja samalla se on etääntynyt perustehtävistään agendan täyttyessä aina uusista aloitteista ja asetuksista.
Ihmisten, palveluiden ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta on hiljalleen tullut direktiivivaltaista sääntelyä. Paradoksaalisesti se heikentää kasvun edellytyksiä.
Pääoman vapaasta liikkumisesta on tullut tukipakettien ja elpymisrahaston myötä tulonsiirtounioni. Paradoksaalisesti EU itse rikkoo omat ’’no bail out’’ -periaatteensa.
TEKEMISEN MEININKI on hiipunut julkisiksi ohjelmiksi ja mietinnöiksi. Paradoksaalisesti avoin markkina on näivettymässä yritystukikilpailuksi.
Euroopan yhtenäisyyskin on ollut koetuksella. Epäluulo on saattanut viedä tilaa tulevaisuususkolta. Paradoksaalisesti laajeneminen on brittien eron myötä muuttunut myös supistumiseksi.
Epävakaina aikoina EU:n olisikin oleellista keskittyä omiin vahvuuksiinsa ja perustehtäviinsä. Sellaisiin, jotka yhdistävät jäseniä.
Yhdistäviä, isoja asioita ovat eritysesti turvallisuus ja sisämarkkinoiden toimivuus. Kummassakin on parannettavaa. Ja myös hyvä mahdollisuus parantaa kun niihin keskitytään.
VASTAAVASTI elpymisrahasto ja metsästrategia ovat alueita, joissa EU joko rönsyää tulonsiirtounionin suuntaan tai hakee valtaa sektoreilta, joiden tulee kuulua kansalliseen päätösvaltaan. Niiden painostuksia voisi vastaavasti keventää.
EU:n on aika palata juurilleen. Vähemmän on enemmän. Siinä tähän hetkeen sopiva huoneentaulu EU:lle.
Meille suomalaisina taas kansallisen intressin vaalinta meille tärkeissä asioissa on yhtä tärkeää kuin yhtenäisyyden rakentaminen suurissa EU-maita yhdistävissä asioissa. Kumpaakin tarvitaan oikeissa suhteissa.
Petri Roininen
Toimitusjohtaja, yrittäjä
Helsinki
